maanantai 21. maaliskuuta 2016

Pääsiäinen Espanjassa

Pääsiäinen on suuri juhla Espanjassa. Katolisissa maissahan pääsiäinen on joulua suurempi uskonnollinen juhla. Semana Santa (pyhä viikko) alkaa palmusunnuntaina, jolloin ensimmäiset pääsiäisen aikaan kuuluvat juhlakulkueet marssivat kaupunkien kaduilla. Koululaisilla on koko viikko vapaata. Espanjalaiset rakastavat suuria ja näyttäviä kulkueita ja paraateja ja ne liittyvät karnevaalien tyyppisiä fiestoja lukuun ottamatta uskonnollisiin tapahtumiin ja kuvastoihin.

Eilen palmusunnuntaina Torreviejassa oli upea aurinkoinen ja lämmin sää. Aamupäivällä oli ensimmäinen kulkue, joka liittyi tarinaan Jeesuksen saapumisesta Jerusalemiin ihmisten heittäessä palmunoksia hänen kulkuväylälleen. Voi vain kuvitella kuinka suuria ponnistuksia ja ihmismääriä tarvitaan tällaisten tapahtumien järjestämiseksi. Isot pyhäinkuvilla koristellut lavetit kuljetetaan ihmisvoimin. Katsojilla oli käsissään palmunoksia, jotka ovat voiton merkkejä sekä oliviipuun oksia rauhan ja voitelun vertauskuvina Espanjalaiset perheet pukeutuvat parhaimpiinsa, me "turistit" erotumme joukosta arkisemmilla asuillamme.

Illalla oli ns. "juhlallinen pitsihuivikulkue", jonka etunenässä kulkivat huppupäiset veljeskunnan edustajat. Nämä hahmot saattavat tuoda mieleen Ku klux klanin edustajat, mutta espanjalaislapset eivät heitä pelkää, sillä he saavat näiltä karkkeja! Suomessa virvotaan, mutta täällä riittää, kun vain seuraa kiltisti kulkuetta pussi kädessä nameja varten.














maanantai 14. maaliskuuta 2016

Torreviejan kevät

Antoisan Teneriffan matkan jälkeen on palattu kotiin Torreviejaan. Täällä on kevät edennyt. Tosin tänä talvena on ollut hyvin keväistä koko talven ajan. Kevät tuntuu kuitenkin valon lisääntymisenä. Varma kevään merkki Costa Blancalla on mimosan kukkiminen. Kaikkialla puistoissa ja tienvarsilla loistavat keltaista kukkaa röyhyävät pensaat ja pikkupuut. Tämä mimosaksi kutsuttu pensas on itse asiassa akaasia. Akaasia on lämpimässä ilmastossa viihtyvä kasvisuku, johon kuuluu yli 1200 lajia. Ruotsalainen kasvitutkija Carl von Linné kuvasi lajin Afrikassa jo v. 1773.

Jossain vaiheessa eteläisestä Euroopasta alettiin tuoda kukkakauppoihin akaasian oksia kauppanimellä mimosa. Tuolloin on kyse kulta- tai hopea-akaasian oksista. Mimosasta on tullut yleisnimitys, mutta valitettavasti Costa Blancan mimosat eivät kestä leikkokukkina juuri lainkaan eivätkä ne tuoksu miltään. Kukkien siitepöly voi myös aiheuttaa allergisia oireita. Oikea mimosa on melko vaatimattoman näköinen trooppisessa Amerikassa tavattava hernekasvisuku.






perjantai 4. maaliskuuta 2016

Teneriffan etelärannikolla

Siirryimme Puerto de la Cruzista kahden viikon jälkeen saaren etelärannikolle Los Abrigosiin. Se on pieni kalastajakylä, erittäin rauhallinen paikka, jossa on monia hyviä kalaravintoloita. Kalaruuat olivatkin hyviä joka paikassa missä kävimme illastamassa, mutta viiden tähden pihvinä mainostettu grilliliha tuotti pettymyksen, sillä se oli sitkeää ja jänteikästä. Los Abrigos on hieman Los Cristianoksesta itään päin ja vaikka välimatka ei ole pitkä, on ensiksi mainittu usein tuulisempi paikka. Nytkin puhalsi useana päivänä navakka idänpuoleinen tuuli. Toinen asia minkä haluan mainita, ovat rannat. Eli mikäli haluat viettää (myös) rantalomaa, kannattaa valita Los Cristianos tai Las Americas. Los Abrigosin rannat ovat kivisiä ja aallokko on usein voimakasta. Las Americasista länteen päinkin on lomakeskuksia, joita en kuitenkaan tunne. Golffareille annan linkin Kanariansaarten kentistä: golfkentät.

Kävelimme rannikkoa pitkin Costa del Silencioon reittiä numero 38 (Klaus ja Annette Wolfsperger: Teneriffa retkeilyopas). Ihan hieno kokemus kovasta tuulesta huolimatta. Toisella kertaa menimme taksilla (bussillakin pääsee) El Medanoon ja kävelimme sieltä rannikkoa pitkin takaisin Los Abrigosiin. Matkan varrella oli koirien uimaranta, jossa olikin muutama iloinen haukku temmeltämässä. Ihmisten rannalla ei sen sijaan juuri auringonpalvojia ollut, puhumattakaan uimareista. Vaikka ilma sinänsä oli lämmin, teki kova itätuuli rantaelämästä liki mahdotonta. Pari kertaa kävimmekin bussilla Los Cristianoksessa uimassa. Siellä oli tyyntä ja ranta muutenkin mukavampi. Ainoa huono puoli oli, ettei sieltä löynyt uimakoppeja. Ihmettelenpä, miksei tuollaisella suositulla rannalla sellaisia ole. Ainoastaan pari vessaa löytyi, joista toinen vielä oli tukossa toisella kertaa!

Olemme kaksi kertaa aikaisemmin menneet Los Cristianoksesta naapurisaari La Gomeralle lautalla, http://www.navieraarmas.com/en/home. Se on upea saari luontoihmisille. Korkean paikan kammoisille sitä ei sen sijaan voi suositella. Jo bussissa istuminen on huimaavaa, kun tie kiemurtelee syvien barrancojen reunalla! Saari on hyvin rauhallinen ja kaunis ja siellä on upeita luonnonpuistoja ja patikkapolkuja. Mikäli et välitä tai pysty patikoimaan, on myös mahdollista osallistua päiväretkelle Los Cristianoksesta käsin, jolloin kierretään bussilla saaren ympäri.

La Palman ja El Hierron saarille olemme lentäneet  Binter Canarias  -lentoyhtiön pikkukoneilla pohjoisen kentältä (aeropuerto de Tenerife Norte). La Palma on vehreän kaunis pikkusaari, jossa niin ikään hienoa liikkua luonnossa. El Hierro on puolestaan karu ja hyvin omaleimainen kokemus ja myös siellä on upeaa vaellella.

Nämä kuvat ovat etelä-Teneriffalta:











Seuraavat kuvat ovat El Hierrolta:













Lopuksi vielä muutama otos La Gomerolta (La Palman kuvia en valitettavasti tähän hätään löytänyt):










tiistai 1. maaliskuuta 2016

Patikointia Teneriffalla

Teneriffan saari on loistava paikka patikoijalle. Sieltä löytyy sopivia polkuja kaikentasoisille tarpojille. Oppaita on saatavilla monia. Yksi suomalaisten suosima opus on Pentti Korpelan Banaanilaaksoista kuumaisemiin. Meillä oli nyt käytössä Klaus ja Annette Wolfspergerin retkeilyopas (70 kauneinta ranta- ja vuoristoreittiä). Se on kätevän kokoinen pitää mukana ja ihan pätevä muutenkin. Siinä on myös yleisiä ohjeita matkailijalle ja linja-autojen aika-tauluja, jotka tosin on hyvä tarkistaa vielä paikan päällä uudelleen.

Ystävänpäivänä talsimme hienossa säässä Puerto de la Cruzista Mirador de San Pedrolle  (reitti nro 2). Tämä rantareitti on hieno kokemus ja sopii kenelle tahansa normaalikuntoiselle henkilölle. Näkymät ovat henkeäsalpaavan upeat. Vähän väliä täytyy pysähtyä kuvaamaan maisemia. Perillä odotti ravintola, joka oli täynnä ystävänpäivän vuoksi. Saimme kuitenkin terassilta pöydän pienen odottelun jälkeen.

Muut kolme vaellusta teimme Orotovan laakson maisemissa. Bussilla nro 345 pääsimme La Calderan luonnonpuistoon, josta lähdimme kävelemään raikkaassa ilmassa reitit nro 5 ja 6. Ensiksi mainittu taival kuuluu jokaisen Teneriffan-kävijän "pakolliseen" ohjelmaan. Näet matkalla Organos-urkupillikalliot ja laskeudut vähitellen alas Aquamansaan. Siellä voit tutustua taimenten kasvatukseen. Reitin kulkeminen kestää pari tuntia ja on helppo. Nousua 100 m ja laskua 250 m. Halutessasi voit palata Aquamansasta La Calderan levähdyspaikalle.

Reitti 6 on hieman vaativampi, mutta erittäin antoisa kierros. Sinne lähdetään siis myös La Calderasta ja palataan samaan paikkaan. Matkan varrella on raskasta nousua melko pitkään, mikä on hyvä ottaa huomioon. Kuljet pitkät matkat vanhan kastelukanavan viertä, näet vanhan sillan ja vedenjakajan ja voit katsella maisemia alas syväänuurtuneeseen Barranco Madre del Aquaan.


                                     Rantareitin upeita maisemia kelpaa ihailla ja kuvata!






                                           Alhaalla ränsistyneen pumppuaseman rauniot.


         Majesteettinen Teide hallitsee kirkkaalla säällä koko Teneriffaa ja näkyy joka puolelle saarta.

 
Viikolla ei paljoa retkeilijöitä poluilla näe, viikonloppuisin on enemmän paikallisia ulkoilemassa. Ilma on puhdasta, siitä osoituksena puiden oksilla kasvaa runsaasti naavaa.


                      Ylhäällä sumu ympöräi meidät. Taustalla vanha kastelukanavan silta.



Historiallinen La Laguna

Välillä täytyy pitää välipäiviä remontin kanssa ja lähteä vähän ajelulle. Niinpä kävimme yhtenä päivänä La Lagunassa (virallisesti San Cris...