torstai 26. huhtikuuta 2018

Koleaa kevättä kotimaassa

Suomeen ollaan taas asetuttu. Kovinkaan keväistä täällä ei ole, mutta sentään valoisaa ja aurinkokin välillä pilkahtelee. Suomessa on ihanaa seurata kevään ja vihreyden etenemistä ja kesää täällä ei mikään voita. Toki toivoisin hieman lämpimämpää suvea kuin mitä viime kesä oli. Kesäkuuksi olin varannut Viipurin risteilyn, ja perillä oli tarkoitus olla pari yötä. Historia kiinnostaa ja mieheni suku on sieltä kotoisin. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että matka täytyy perua. Mieheni loukkasi tapaturmassa nilkkansa ja se murtui kolmesta kohtaa. Jalka jouduttiin operoimaan ja siellä on nyt sisällä reilusti rautaa. Kipsi poistetaan kuuden viikon päästä ja sitten alkaa kuntoutus. Joskus  voi kestää kuukausiakin ennen kuin jalka on siinä kunnossa, että kävely sujuu ongelmitta. Aika näyttää. Kesä voi siten mennä aika lailla kotosalla. Toivotaan kuitenkin, että viimeistään elokuussa päästään jonnekin päin reissuun.

Itseäni olen piristänyt hankkimalla pari ilmakasvia. Minähän hävitin kaikki kukat kotoa, jotta kenenkään ei tarvitse niitä käydä poissa ollessamme kastelemassa. Teneriffalla meillä on paljon tekokasveja. Jotain vihreää tänne kaipasin ja nuo ilmakasvit eli tillandsiat ovat helppohoitoisia ja hauskoja kasvattaa. Nehän eivät tarvitse lainkaan multaa ja ne ottavat tarvitsevansa kosteuden ilmasta. Käytännössä huoneilma Suomen asunnoissa on kuitenkin melko kuivaa, joten niitä kastellaan sumuttamalla muutaman kerran viikossa tai upottamalla veteen vartiksi viikon parin välein. Tein asetelmat ilmakasveista ja maailmalta tuomistani simpukoista, korallinpalasista ja kivistä. Ihan mukavan näköinen lopputulos, vaikka itse sanonkin. Taidan hankkia lisää! Myös pikkukaktukset kiinnostavat. Nehän kuulemma pärjäävät talven lepoajan vaikka ilman kastelua. Parveke odottaa vielä parempia ilmoja. Sinne olen suunnitellut jotain pikkupuuta isoimpaan altakasteluruukkuun. Olisiko kenelläkään ehdotuksia mikä viihtyisi lasitetulla parvekkeella, johon aurinko paistaa iltapäivällä muutaman tunnin ajan?






keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Toinen päivä Berliinissä ja kotiin!

Toisena Berliinin päivänämme lähdimme ensimmäiseksi tutustumaan DDR-museoon. Museo on hyvin suosittu ja olisin ostanut liput etukäteen netistä, mutta lippuja ei saanut kännykkään vaan ne olisi pitänyt tulostaa. Museossa ei ollut kuitenkaan tällä kertaa lainkaan jonoa, vaikka pienehkö paikka olikin tupaten täynnä ihmisiä. Saavuimme paikalle vasta yhdentoista jälkeen ja ilmeisesti valtaosa kävijöistä tulee jonottamaan lippuja heti aamulla. Interaktiivinen näyttely on täynnä asiaa, niin kepeämpää kuin vakavampaakin. Voit ajella Trabant-simulaattorilla, ihastella tuon ajan DDR-muotia ja -koteja ja vertailla tuotetarjontaa DDR:ssä ja Länsi-Saksassa. Huomaat miten hyvät olot valtaapitävillä oli, he saivat kaikkea länsimaista käyttöönsä helposti tavallisen rahvaan joutuessa tyytymään paljon vähempään. Voit käydä Stasin kuulusteluhuoneessa ja sellissä ja lukea miten ihmiset saatiin vakoilemaan toisiaan. Museossa on paljon nähtävä myös lapsille ja kaikkeen voi koskea. Museo on auki jokaisena päivänä klo 10-20.

Museon jälkeen kiertelimme kaupunkia turistibussin toisella linjalla (purple line). Kävimme katselemassa Spree-joen rannassa olevaa East Side Gallerya, jossa on 1,3 km:n pituinen pätkä muuria, jossa on taiteilijoiden maalauksia. Kaikkiaan taiteilijoita on 118 ja heitä on 20 eri maasta. Teokset ovat kantaaottavia väkivaltaa ja sortoa vastaan. Paikalta löytyy myös mukava kahvila venelaiturilla ja siltä pääsee jokiristeilylle.

Päivä kului nopeasti ja illalla emme enää lähteneet kaupungille, koska aamulla oli aikainen lento edessä. Olisin halunnut käydä vielä taidegallerioissa ja museoissa, mutta tällä kertaa ei niille jäänyt aikaa. Toinen päivä kului pitkälti ajellessa ja katsellessa. Nautinto on käydä kahviloissa ja ravintoloissa ja katsella ihmisiä. Berliini on täynnä erilaisia persoonallisia paikkoja. Klubit ovat myös suosittuja, mutta ne jäivät meiltä toiseen kertaan.

Hotellin aamiainen tarjoiltiin kuudesta lähtien, joten ehdimme syödä ennen taksimatkaa lentokentälle. Päivä kuluikin sitten matkustaessa. Lensimme ensin Air Balticilla Riikaan, jossa oli välilasku ja muutama tunti aikaa syödä ja tehdä ostoksia. Suomessa oltiin neljän maissa ja jatkettiin matkaa Helsingistä Poriin junalla. Kotona ei kun sauna lämpiämään. Tätä oli kaivattu puoli vuotta!

East Side Galleryn ehkä tunnetuin teos on tämä, joka kuvaa Leonid Breznevin ja Eric Honeckerin suudelmaa.






                                                           Muurin aukkoon oli ripustettu lemmenlukkoja.


                                                                           Ajankuvaa DDR-museossa




                                                                     Kuulustelijalla on tiukka ilme.






            Lounaalla pienessä italialaispaikassa, jossa oli myytävänä viinejä, mutta sitä ei saanut juoda ruuan kanssa!





maanantai 16. huhtikuuta 2018

Pysähdys Berliinissä

Lensimme Teneriffalta Berliiniin TUI:n lennolla. Aamulla menimme taksilla linja-autoasemalle ja sieltä bussilla etelän lentokentälle. Lento sujui mukavasti, saimme paikat reilulla jalkatilalla ja etukäteen ostettu ateriakin oli ihan maistuva. Palvelu tosin oli hitaampaa kuin yleensä ja henkilökunnalla ei ollut listoistaan huolimatta tarkkaa tietoa mikä annos oli tilattu kenellekin. Juomavaunu tuli kohdalle vasta kun ateria oli jo syöty.

Perillä Berliinissä olimme illalla ja otimme taksin hotelliin. Hampton by Hilton on hyvällä paikalla lähellä Alexanderplatzia. Huone oli toisessa kerroksessa ja vaikka huone muuten oli hiljainen, raitiovaunujen kolistelu kuului sisälle melkoisen hyvin. Meille oli luvattu huone puutarhan puolelta, mutta se oli tielle päin. Huone oli tarkoitettu liikuntaesteisille, joten kylpyhuone oli siisteydestään ja suuresta koostaan huolimatta melko kolkko. En kuitenkaan tällä kertaa jaksanut valittaa asiasta, kun aika kului suurelta osin kaupungin nähtävyyksiin tutustuen. Ostimme hotellin respasta kahden päivän liput kiertoajelubussiin. Se on helppo vaihtoehto, kun aikaa on vain pari päivää ja haluaa nähdä mahdollisimman paljon. Hinta yhdeltä oli 32 €. Toki julkinen liikenne Berliinissä pelaa, mutta en pidä metroista.

Hop on hop off -bussiyhtiöitä on Berliinissä useita, mutta reiteissä ei niin suuria eroja ole eikä hinnoissakaan. Meidän bussilla (Gray Line) oli kaksi kiertoreittiä. Ensimmäisenä päivänä kiertelimme keltaisella linjalla, jonka pysähdyspaikkoihin kuului mm. Brandenburgin portti, Checkpoint Charlie, Charlottenburgin linna ja Berliinin tuomiokirkko. Pysäkit oli huonosti merkittyjä ja välillä huomasimme, ettei bussi pysähdy automaattisesti joka pysäkillä kuten yleensä. Sai siis olla tarkkana, kun halusi jäädä kyydistä. Sää suosi meitä, mutta keväästä huolimatta ei ollut vielä kovin vihreää. Illalla kävimme hotellissa huilaamassa ja sitten kävelimme Alexanderplatzille ja nousimme hissillä televisiotorniin ihailemaan kaupunkia ylhäältä käsin. Tornihan on euroopan neljänneksi korkein rakennus (368,03 m)!



Branderburgin portti


Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki on pysäyttävä näky. Tuntui vähän pahalta, kun ihmiset otti hymyileviä selfieitä kivien päällä. Hiljentyminen olisi ollut paikallaan mielestäni.

Keisari Wilhelmin muistokirkko on kaupungin tunnetuimpia symboleja ja se tuhoutui pommituksissa 1943. Torni jätettiin pystyyn sodan tuhojen muistomerkiksi.


Charlottenburgin linna on Berliinin jäljellä olevista linnoista suurin.

Linnan sisätilat on upeasti entisöity.



Linnan puistoalue oli vielä näin alkukeväästä aika väritön.

Puhuuko hän kännykkään?


Yksityiskohta puutarhan paviljongista.

Voitonpylväs (Siegessäule)


Checkpoint Charlie oli Länsi- ja Itä-Berliinin rajanylityspaikka, jonka kautta kulkivat etenkin diplomaatit.






Checkpoint Charlien alueella on museon lisäksi kulmaus, jossa kerrotaan kaupungin historiasta valokuvin ja tekstein.

Televisiotorni iltavalaistuksessa, edustalla Marienkicche-kirkko.


Näyttävä suihkulähde, jossa ylinnä Neptunus.

"Kevyt iltapala", mutta täytyyhän sitä kerran Saksan loman aikana  syödä carrywurstia ja tuhtia olutta.


lauantai 7. huhtikuuta 2018

Kotiinlähtö lähestyy - jäähyväisajelu Los Silosiin

Kotiinlähdön hetki alkaa pian olla käsillä. Lennämme Teneriffalta Suomeen Berliinin kautta, jossa vietämme kolme yötä. Viime vuonna teimme paluumatkan Torreviejasta Venetsian ja Budapestin kautta. Tuon matkan postaukset löydät 2017 huhtikuun kohdalta. 2016 puolestaan vietimme muutaman päivän Pariisissa. Berliinissä emme ole käyneet pitkään pitkään aikaan, joten on mukava nähdä miten kaupunki on muuttunut näiden vuosien aikana. Vaikuttaa siltä, että se on hyvin trendikäs ja suosittu paikka nykyään.

Eilen teimme eräänlaisen jäähyväisajelun, joka suuntautui Los Silosiin. Ilma oli aurinkoinen ja matkan varrella saimme ihailla upeita pohjoisrannikon maisemia. Ensimmäinen talvi on nyt takana ja täytyy sanoa, että olemme tyytyväisiä ratkaisuumme vaihtaa mantere tähän saareen. Puoli vuotta on kulunut nopeasti. Olihan meillä aikamoinen remontti tämän asunnon kanssa ja monenlaisia asioita hoidettavana. Ensi syksynä onkin jo rauhallisempaa ja meillä on enemmän aikaa tutustua uuteen talvikotisaareemme.

Los Silosissa, tarkemmin sanoen Puertito de los Silos Siborassa,  kävimme heti syömässä kala-aterian rantaravintolassa. Sibora on hyvin hiljainen loma-alue, jossa ei juuri palveluja ole. Kunnan uima-allasaluekin oli kiinni. Syönnin jälkeen kävelimme rantaa myötäilevää soratietä pitkin. Olipahan upeita rantatöyräitä ja laguuneja. Harmitti kun ei ollut uima-asuja mukana, olisi ollut ihana pulahtaa kristallinkirkkaaseen veteen virkistäytymään. Varsinainen Los Silosin kylä on parin kilometrin päässä rannalta. Kylää suojaa kaunis Teno-vuoristo. Kannattaa käydä kauniissa 1500-luvun puolivälissä valmistuneessa kokovalkoisessa kirkossa. Viereisellä keskusaukiolla on mukava istahtaa nauttimaan kahvikupponen puiden varjossa. Los Silosin pääelinkeino on maanviljely ja siellä järjestetään maalaismarkkinat sunnuntaisin 9-14.00. Kuvien jälkeen on pieni videon pätkä.


Tenovuoristo suojaa Los Silosia

Teide kurkistaa Tenovuoriston takaa.

Naarasvalaan luuranko


Luonnon muovaamassa altaassa on ihanaa uida kirkkaassa vedessä.

Niin hiljaista ja rauhallista, vain kalastajia ja muutama auringonpalvoja.

Kannattaa olla hieman varovainen kuvatessaan, sillä rannat ovat paikoitellen tosi jyrkät.





Rannikolla on jänittäviä kurkistusaukkoja, syvyyssuhde vain ei  valitettavasti välity kovin hyvin tässä kännykkäkuvassa.











Koleaa kevättä kotimaassa

Suomeen ollaan taas asetuttu. Kovinkaan keväistä täällä ei ole, mutta sentään valoisaa ja aurinkokin välillä pilkahtelee. Suomessa on ihanaa...

Suosituimmat postaukset